Ottelussa Suomi-Tshekki koettiin kaksi hetkeä, kun sinivalkoinen yleisö räjähti riemusta ja Kisapuiston katto oli revetä liitoksistaan. Siitä huolimatta askista poistuneiden suomalaisten kasvoilta paistoi pettymys sekä sisuuntuneisuus.
”Vaikeaa, vaikeaa” pyörittelivät suomalaiset päitään katsomossa ensimmäisessä erässä, kun valtavalla draivilla otteluun tulleiden tshekkiläisten pelissä oli niin kova tempo, etteivät pikkuleijonat tahtoneet saada juonenpäästä kiinni niin millään. Lisäksi suomalaisten kuviot sekosivat entisestään, kun rangaistusaition ovi kävi tiuhaan.
- Voisihan niitä jäähyjä vähemmänkin voinut olla, mutta ei se auta. Peli on tämmöistä; tuomarit viheltävät niin kuin parhaaksi näkevät ja me mennään sen mukaan, tuumaili hyökkääjä Antti Kalapudas.
Maaleja ei ensimmäisen 20 minuutin aikana kuitenkaan nähty - kiitos Kaapo Kähkösen loistavien otteiden sekä tshekkiläisten ontuneen viimeistelyn. Tehottomuus oli tshekkien päänvaivana lauantaisessa 3-0 tappiossa USA:ta vastaan ja samat sävelet tuntuivat soivat myös Suomea vastaan. Joukkue loi kasapäin hyviä maalintekopaikkoja, mutta kiekko karkaili ratkaisevalla hetkellä tai eteen ehti 14 torjunnan edestä erässä hikoillut Kähkönen.
Toiseen erään Suomi sai hyvän alun, kun jo neljännen minuutin kohdalla verkko heilui. Antti Kalapudas nousi suoraviivaisesti oikeasta laidasta kohti maalia, ja kun syöttösuuntia ei liiemmin ollut, päätti pohjoisen poika kiskaista rannelaukauksella kiekon häkkiin. Waltteri Hopposen ja Jarkko Parikan pistetilit karttuivat syöttöpisteillä.
Tshekit eivät Suomen maalin jälkeen pistäneet pienempää vaihdetta silmään, vaan tulivat yhä päälle hurjalla sykkeellä. Suomella tosin oli paikkansa niitata peli 2-0-lukemiin, kun sekä Teemu Lämsä että Waltteri Hopponen pääsivät laukomaan unelmapaikoilta, mutta kiekot karttoivat maalia kuin sen ympärillä olisi ollut jonkinlainen näkymätön kupla.
32. peliminuutilla koittikin sitten suomalaisten musta hetki, kun tshekit paukuttivat salamana kaksi maalia 37 sekunnissa.
Ensin Jakub Vrana tehtaili tasoitusosuman, johon David Kase saalisti itselleen syöttöpisteen. Kiekko käväisi keskipisteessä aloituksessa ja hetkeä myöhemmin se oli jälleen Suomen maalissa, kun Jiri Smejkal ohjasi Filip Chlapikin laukauksen ohi Kähkösen.
Pikkuleijonien mailanlapojen ja kiekon välillä tuntui olevan jotain aivan muuta kuin ystävyyssuhde, sillä harhautuksissa peliväline karkasi minne mieli ja syötöt menivät ohi kohteistaan kuin Osku Grönmanin laukaukset ampumaradalla. Niinpä erätauolle poistuttiin mietteliäin mielin, kun Tshekki johti maalein 1-2.
- Taisteleva joukkue ja hyvä hyökkäys - tehokasta oli. Pysyivät hyvin kiekossa ja puolustivat tiiviisti. Kyllä siinä meilläkin maalipaikkoja oli, mutta ne aika hyvin sai niitä katkottua pois, pohti Kalapudas.
Päätöserässä nähtiin, miksi jälleen kerran sanan sisu voi liittää suomalaisiin jääkiekkoilijoihin. Sinivalkoisilla oli vaikeaa, eikä peli ottanut sujuakseen, mutta silti suomalaiset punnersivat väkisin tasoihin - ja vieläpä kahdesti!
Ensin Juha Lammikko nostatti Kisapuiston desibelilukemia tuomalla Pikkuleijonat tasoihin ajassa 48:20. Mikko Rantasen syöttö tavoitti parhaassa maalintekosektorissa odotelleen Lammikon, jolla oli vielä mukavasti aikaa viritellä. Napakka ja ennen kaikkea tarkka rannelaukaus yläkulmaan oli niin upea, että yhdellä jos toisellakin katsojalla loksahti suu auki - riemusta ja ällistyksestä.
Kun kello kävi kohti varsinaisen peliajan viimeistä viisiminuuttista, osa katsojista kuiski jo jatkoajasta, mutta toisaalta kumpikin joukkue selkeästi halusi iskeä sen ratkaisevan osuman. Tshekki siinä lopulta sitten onnistui - tai luuli onnistuneensa.
Ajassa 56:39 tshekkihyökkääjä Vaclav Karabacek riisti suomalaisilta kiekon ja ampui puolustajan jaloista kiekon häkkiin.
- Aika vaikeeta oli, mutta hyvin me taisteltiin. Kaksi kertaa oltiin tappiolla, mutta sieltä noustiin. Tekivät vielä lopussa sen 2-3-maalin, mutta siltikään ei luovutettu ja saatiin peli vielä 3-3:een, sanaili Kalapudas.
Ajassa 58:48 kello pysähtyi; sadat ihmiset pomppasivat ylös tuoleistaan, huusivat suoraa huutoa, hakkasivat käsiään yhteen, kymmenet siniristiliput liehuivat ilmassa ja pikkuleijonaviisikko kerääntyi yhteen suureen riemukkaaseen halaukseen. Kärppä-kaksikko Kalapudas ja Sebastian Aho väläyttelivät jälleen taitojaan ja telepaattista yhteyttään; Aho nousi vauhdilla hyökkäyssinisen yli, toimitti kiekon kulmaan Kalaputaalle, joka pisti nappisyötön maalille nousseelle Sami Nikulle. Puolustaja tuuletti sydämensä kyllyydestä lauottuaan sisään elintärkeän 3-3-tasoitusmaalin.
- No ite ei tarvinnut kuin liukua sinne tolpille ja odotella vaan, että milloin se Aho antaa, kun sen tietää, että kaverilta tulee syöttö suoraan lapaan. Näin sitten Nikun siinä maalin edessä ja pääsin antaa siihen, Nikulla hienot veivit siitä ja maali, kyllä se hyvältä tuntu! Oululaisduon toinen puolisko Kalapudas kertasi osumaa.
- Hyvin toimii Ahon kanssa. Varmaan kolmisen vuotta ollaan pelattu samassa kentässä ja sinä aikana oppii hyvin löytämään kaverin sieltä. Välillä pitää vähän huhuilla puolin ja toisin, että ihan sokkona ei voi aina heitellä. Mutta useimmiten mun ei tarvitse kuin johonkin luistella ja kiekkoa tulee lapaan.
Viiden minuutin jatkoajalla hiekka valui tiimalasista sukkelaan, joten voittaja ratkaistiin voittomaalikilpailussa. Tshekille voiton taituroivat tähtihyökkääjät Jakub Vrana sekä David Pastrnak, jotka naulasivat omat yrityksensä, kun taas kaiken kaikkiaan 32 torjuntaa ottelussa kirjauttanut Vitek Vanecek torjui Antti Kalaputaan ja Kasperi Kapasen yritykset.
- Joskus menee, joskus ei. Tällä kertaa tshekkiläiset laittoivat sisään sataprosenttisesti, me ei tehty, niin näinhän siinä sitten käy, Kalapudas summasi.
