Jääkiekkoliiton myöntämän mestarijoukkueen valmentajapalkinnon lisäksi Marjamäki voitti Liigan parhaan valmentajan Kalevi Numminen -palkinnon.

Marjamäki ei ollut paikalla palkintogaalassa - hän on tällä hetkellä Leijonien matkassa MM-kisoissa. Marjamäki tervehti kuitenkin gaalaväkeä videon välityksellä.

Räty ei ollut palkintotilaisuudessa läsnä, mutta hän toimitti gaalaan videotervehdyksensä.

Vuoden jääkiekkotoimittajana palkittiin Jatkoajan valokuvaaja Mikko Pylkkö. Myös parhaan jääkiekkotoimittajan valitsevat Jääkiekkojournalistit.

Puolustaja Esa Lindell sekä hyökkääjät Joonas Kemppainen ja Joonas Donskoi valittiin Liigan tähtikenttään.

All Stars -pelaajat valitaan jääkiekkotoimittajien äänestyksellä.

Liigakaudel 2014-15 All Stars -kentällinen
Maalivahti: Juha Metsola, Tappara
Puolustajat: Esa Lindell, Ässät ja Lasse Kukkonen, Kärpät
Keskushyökkääjä: Joonas Kemppainen, Kärpät
Laitahyökkääjät: Joonas Donskoi, Kärpät ja Olli Palola, Tappara

Mestarijoukkueen valmentajapalkinto:
Lauri Marjamäki, Kärpät

Aaro Kivilinnan muistopalkinto (Paras seura):
Espoo Blues

President's Trophy (Kunniapuheenjohtaja Kai Hietarinnan lahjoittama erikoispalkinto);
Ville Nieminen

Kalen Kannu (Puheenjohtaja Kalervo Kummolan lahjoittama erikoispalkinto):
Veini Vehviläinen

* Päivitetty klo 22.30, poistettu virheellinen tieto erotuomaripalkinnosta.

Pelihommien jälkeen Kosonen on muun muassa valmentanut, toiminut erotuomarina, ja lisäksi hän on toiminut erilaisissa luottamustehtävissä esimerkiksi Helsingin Jääkiekkotuomareiden hallituksessa. Siviilityössään hän toimii Suomen Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja.

1) Miten päädyit Etelän alueen kurinpitäjäksi?

Eteläisen alueen edellinen aluepäällikkö kyseli kiinnostustani tehtävään. Aikaisemmin kurinpito oli osa aluepäällikön työtä. Olen ollut tehtävässä kaudesta 2010-2011 alkaen.

2) Mitä kurinpitäjän toimenkuvaan kuuluu?

Kurinpitomenettelyssä käsitellään sääntöjen vastaiset tapaukset, joissa SJL:n sarjoissa pelaavan joukkueen pelaaja tai toimihenkilö on osallisena. Käytännössä käsittelen erotuomareiden tekemien raporttien pohjalta rikkeet, joista on ottelussa annettu pelirangaistus (PR) tai ottelurangaistus (OR) sekä päätän rikkeiden mahdollisesti aiheuttamista lisärangaistuksista, yleensä siis peli- tai toimintakielloista.

3) Kuinka paljon kurinpito työllistää kauden aikana?

Tehtävä on kauden aikanakin "kausiluonteista" eli toiset viikonloput tuottavat enemmän erotuomariraportteja kuin toiset. Koko kauden aikana saan yli 500 erotuomariraporttia ja teen noin 300 kurinpitopäätöstä. Kauden aikana viikoittainen työmäärä vaihtelee parista tunnista noin kymmeneen tuntiin.

4) Onko kurinpitäjän työ muuttunut kiireellisemmäksi viime vuosina?

Raporttien määrässä ei ole tapahtunut merkittävää kasvua, mutta jonkin verran joukkueet kiirehtivät päätöksiä aikaisempaa enemmän.

5) Onko työ helpottunut esimerkiksi tekniikan kehittymisen myötä?

Valitettavasti alueen otteluista tulee vielä kovin harvoin videokuvaa, joka helpottaisi paljonkin päätöksentekoa. Päätösten toimittaminen joukkueille ja seuroille on aikaisempaa sujuvampaa SJL:n palvelusivuston avulla.

6) Kurinpitäjän suurimmat haasteet?

Erotuomariraportti on ratkaisevassa asemassa kurinpitoprosessissa. Raporttien taso on parantunut huomattavasti muutaman viime kauden aikana, mutta niiden taso vaihtelee edelleen.

Erotuomariraportissa on kuvattu erotuomarin näkemys rangaistustilanteesta ja melko usein rangaistun pelaajan tai hänen joukkueensa näkemys tapahtumasta poikkeaa tästä. Juuri tätä varten olisi toivottavaa, että kiistanalaisista tilanteista olisi saatavilla liikkuvaa kuvaa. Valtaosa tilanteista ja rikkeistä on kuitenkin niin selkeitä, ettei näyttöongelmia ole.

7) Sinulla on laaja kokemus jääkiekosta. Millaisissa kurinpitoon liittyvissä asioissa kokemus erityisesti näkyy?

Pelin hengen ja sen olemuksen ymmärtämiseen liittyvissä asioissa. Kyseessä on vauhdikas kontaktilaji, jota pelataan isolla sydämellä. Pelin eri osapuolet (pelaajat, valmentajat, tuomarit, katsojat) kokevat ja näkevät osan tilanteista eri tavalla. 

Jokaisella toimijalla on oma tehtävänsä kokonaisuudessa ja jokaiselle tulee onnistumisia ja epäonnistumisia. Peli on pelaajia varten, muut toimijat mahdollistavat osaltaan tämän. Kovia tilanteita ja valitettavia loukkaantumisiakin tulee lajissa, mutta varsinaiset vahingoittamisyritykset ovat onneksi hyvin harvinaisia.

8) Viesti, jonka haluaisit välittää eteenpäin pelaajille?

Jääkiekko on hieno, vauhdikas ja seurattu laji. Kunnioitetaan kaikkia lajin parissa toimivia ja ymmärretään jokaisen toimijan tekevän parhaansa pelin eteen.

Juttu on julkaistu myös Leijonat-lehdessä 1/2015

Lisenssin saivat kaikki 12 seuraa:

D Team Jyväskylä Oy (JYP-Akatemia), Jyväskylä
Edustus Hermes ry (Hermes), Kokkola
Heinolan Peliitat Oy (Peliitat), Heinola
Jukurit HC Oy (Jukurit), Mikkeli
Kajaanin Edustushokki ry (Hokki), Kajaani
KeuPa Hockey Oy (KeuPa HT), Keuruu
Kiekko-Vantaa Hockey Oy (K-Vantaa), Vantaa
LeKi Hockey Oy (LeKi), Lempäälä
Mehtimäki Oy (Jokipojat), Joensuu
RoKi Hockey Oy (RoKi), Rovaniemi
Savonlinnan Pallokerho Oy (SaPKo), Savonlinna
TUTO Hockey Oy (TUTO Hockey), Turku

Lisenssin saivat seuraavat 16 seuraa:

D-Kiekko ry (D-Kiekko), Jyväskylä
Forssan Palloseura ry (FPS), Forssa
HC Indians Kaarina ry (HCIK), Kaarina
HC Vantaa ry (HC Vantaa), Vantaa
Iisalmen Peli-Karhut ry (IPK), Iisalmi
JHT Tuki ry (JHT), Kalajoki
Joensuun Jääklubi ry (Kiekkokopla), Joensuu
Karhu Hockey Team ry (KHT), Pori
Ketterä ry (Ketterä), Imatra
KJT TuusKi Edutusjääkiekkoilu ry (KJT TuusKi), Hyrylä
Koovee Jääkiekko ry (Koovee), Tampere
Nokian Pyry Hockey Oy (PYRY), Nokia
Porvoon Hunters ry (Hunters), Porvoo
Seihockey Oy (S-Kiekko), Seinäjoki
Uleåborg A.I.K ry (AIK), Oulu
VG-62 Edustusjääkiekko ry (VG-62), Naantali

HC Luvia ry luopui hakemuksestaan ja karsintojen perusteella paikkaan oikeutettuna jonossa ollut Waasa Red Duck’s Icehockey Oy ei hakenut lisenssiä.


 

Yksi yhdysvaltalaisvalmentajista oli Guy Gosselin, joka omalla pelaajaurallaan kiekkoili yliopistovuosiensa jälkeen AHL:ssä.

Gosselinilla oli sopimus hänet NHL:ään varanneen Winnipeg Jetsin kanssa, mutta muun muassa loukkaantumiset estivät pääsyn NHL:ään.

AHL:ssä hän pelasi pari kautta Moncton Hawksin riveissä. Samassa joukkueessa pelasivat myös Suomen silloiset maajoukkuehyökkääjät Hannu Järvenpää ja Markku Kyllönen.

- Muistan Hannun ja Markun oikein hyvin, ja Teppo Numminen tuli Winnipegiin samaan aikaan kuin minäkin olin organisaatiossa, Gosselin tuumi helmikuussa Vierumäellä.

- Teemu Selännekin kävi jo 1980-luvun lopussa leirillä Jetsin kanssa, mutta hänen aikansa tuli vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Markku oli todella iso hyökkääjä, ja Hannun tapasin myöhemmin vielä Albertvillen olympialaisissa.

USA tuhosi Suomen mitalihaaveet

Gosselin pelasi urallaan kolmet MM-kisat, ja jo ennen Albertvillen olympialaisia hän edusti maataan olympiatasolla Calgaryssa vuonna 1988. Suomessa Gosselin kävi pelaamassa 1991, jolloin Suomessa pelattiin MM-kilpailut.

- Siitä on jo 24 vuotta aikaa. Taisin olla 24 kiloa kevyempikin, Gosselin nauraa.

- Kisat olivat hieno kokemus, vaikka emme mitalia saavuttaneetkaan. Pääsimme kuitenkin ylempään jatkosarjaan.

Suomi jäi kotikisoissaan ylemmän jatkosarjan eli niin sanotun mitalisarjan ulkopuolelle. Yksi ratkaisevista pistemenetyksistä tuli juuri USA:ta vastaan, kun USA voitti Suomen 2-1.

Todd Krygierin löysähkö maskiton laukaus painui Markus Kettererin vartioimaan Suomen maaliin, ja tuo osuma jäi ottelun voittomaaliksi.

- Se oli hiukan onnekas maali, mutta mekin jäimme lopulta ilman mitalia. Kaikki arvokilpailut olivat kuitenkin hienoja kokemuksia, vaikka emme joukkueena menestyneetkään mitalien arvoisesti, Gosselin päättää.

Julkaisemme juttusarjan, jossa kerrotaan mitä kultajoukkueen pelaajille on tapahtunut sitten vuoden 1995 ja missä he vaikuttavat tänä päivänä. Sarja julkaistaan viidessä osassa, finaaliottelussa pelanneiden kentällisten mukaan ja maalivahdit omana julkaisunaan.

Pelaajan nimen perässä on vuoden 1995 MM-kisojen tilastot: ottelut, maalit, syötöt, pisteet ja plusmiinuslukema.

Saku Koivu 8. 5+5=10, 9

Mestaruusjuhlien päätyttyä Saku Koivu suuntasi NHL:ään Montreal Canadiensin miehistöön. Vuonna 1999 hänet valittiin ensimmäisenä eurooppalaisena seuran kapteeniksi. Hän toimi kapteenina aina vuoteen 2009 asti, jolloin siirtyi Anaheim Ducksiin.  Koivu pelasi NHL:ssä 1 124 runkosarjaottelua tehopistein 255+587=832.

Hänen uraansa varjostivat loukkaantumiset ja sairaudet. Vuonna 2001 hänellä havaittiin imusolmukesyöpä, joka uhkasi päättää uran. Vuonna 2006 hän sai silmävamman, jonka johdosta hänen silmäänsä pääsi vaarallisesti vuotamaan verta. Selvittyään näistä hänet palkittiin sisukkuutta, urheiluhenkeä ja omistautumista jääkiekolle osoittaneena pelaajana Bill Masterton Memorial Trophylla. Hän sai myös vuonna 2007 King Clancy Trophyn humanitaarisesta työstään syövästä kärsivien avuksi.

Maajoukkueurallaan Koivu toimi lähes poikkeuksetta joukkueen kapteenina. Hän saavutti mestaruuden lisäksi kaksi pronssia ja yhden hopean. Olympialaisista käteen jäi yksi hopea ja kolme pronssia. Vuoden 2004 World Cup -kilpailuista tuli hopeamitali.

Koivu päätti pelaajauransa 2014 Anaheim Ducksissa. Uransa jälkeen hän keskittyy perhe-elämään ja aikoo palata kiekon pariin jossain myöhemmässä vaiheessa. Hänestä on myös tehty kanadalainen dokumentti, jonka suomennettu nimi on Sisu – kapteenin rohkeus.

Jere Lehtinen 8. 2+5=7, 10

Koivun tavoin myös Lehtinen lähti kultamitali kaulassaan NHL:ään. Siellä pelattujen 14 kauden aikana hän edusti vain yhtä joukkuetta, Dallas Starsia. Siellä hän voittikin Stanley Cupin kaudella 1998-1999.

Hän voitti myös urallaan kolmesti Frank J. Selke Trophyn, eli parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon. Pitkä ja ansiokas NHL-ura päättyi vuonna 2010. Lehtinen on pelannut maajoukkueessa neljät MM-kilpailut, World Cupin ja viidesti olympialaisissa.

Lehtinen on myös ainoa suomalainen jääkiekkoilija, joka on voittanut sekä Stanley Cupin että maailmanmestaruuden. Lehtisen pelinumero 10 on jäädytetty Espoon Bluesin toimesta.

Maajoukkueen mukana Jere on saavuttanut maailmanmestaruuden lisäksi kolme MM-hopeaa, kaksi olympiapronssia ja yhden olympiahopean. Tämän lisäksi hopeaa World Cupista. Pelaajauransa jälkeen Lehtinen on toiminut maajoukkueen pelaajatarkkailijana, ja tällä hetkellä hän toimii Leijonien GM:nä. Jääkiekkoleijona numero #207.

Ville Peltonen 8. 6+5=11, 12

Vuoden 1995 MM-kilpailuiden finaalissa hattutempun iskeneen Peltosen NHL-ura alkoi heti mestaruusjuhlien perään. Hänen pelasi 382 NHL-ottelua, joissa edusti San Jose Sharksia, Nashville Predatorsia ja Florida Panthersia. Vuosituhannen alussa vuonna 2001 Peltonen siirtyi NHL:stä pariksi kaudeksi Jokereihin, josta jatkoi Sveitsin Luganoon.

Luganossa pelatun kolmen kauden jälkeen hän palasi vielä NHL:ään kolmeksi kaudeksi. Lopullisen NHL-uransa jälkeen Peltonen käväisi KHL:n puolella yhden kauden verran, mutta palasi seuraavalla kaudella SM-liigaan ja HIFK:hon, ja voittikin samana vuonna kultaa. Hän pelasi HIFK:ssa pelaajauransa loppuun ja löi hokkarit naulaan vuonna 2014.

Hänen maajoukkuetasolla ansaitut mitalit vievät kaappitilaa poikkeuksellisen paljon. Peltosella on MM-kilpailuista neljä hopeaa, kolme pronssia ja tietenkin se kulta. Olympialaisissa hän on edustanut Suomea peräti neljä kertaa, ansaiten kolme pronssia ja yhden hopean.

Hän oli mukana myös World Cupissa 2004, josta tuliaisiksi sai hopeamitalin. Peltonen on leijonatilaston ykkönen arvokisojen mitalimäärässä, pisteissä sekä MM-kisojen pisteissä. Tällä hetkellä Peltonen toimii Suomen maajoukkueen apuvalmentajana. Jääkiekkoleijona numero #226.

Timo Jutila 8. 5+2=7, 8

Koko kotimaisen peliuransa Tapparaa edustanut Timo Jutila toimi kapteenina vuoden 95-kultajoukkueessa. Peliuraan mahtuu 13 kautta ja 561 SM-liigaottelua, joissa tehopisteitä kertyi 435. Elitserienissä neljä kautta ja 151 ottelua. Jutilan saavutuksiin kuuluu maailmanmestaruuden lisäksi kaksi MM-hopeaa, yksi olympiapronssi, viisi Suomen mestaruutta, yksi SM-hopea ja yksi Sveitsin mestaruus.

Jutila toimi Suomen maajoukkueen joukkueenjohtajana vuodet 2004-2014. Maajoukkue voitti myös tuona aikana historian toisen MM-kullan vuonna 2011. Tällä hetkellä Jutila vaikuttaa juontajana ja markkinoi Tapparan Kirvesklubia. Jääkiekkoleijona numero #132.

Janne Niinimaa 8. 1+2=3, 3

Maailmanmestaruusjuhlien jälkeen Niinimaa pelasi vielä yhden kauden Jokereissa, jonka jälkeen lähti NHL:ään. NHL-uransa aikana Niinimaa edusti Philadephia Flyersia, Edmonton Oilersia, New York Islandersia, Dallas Starsia sekä Montreal Canadiensia. NHL-otteluita kertyi yhteensä 741, ja niissä tehopisteitä 54+265=319. Arvokilpailusaavutuksiin kuuluu mestaruuden lisäksi yksi MM-pronssi ja yksi olympiapronssi.

Otteluita leijonapaidassa kertyi yhteensä 104 kappaletta. Niinimaa pelasi myös vuoden 2004 World Cup -joukkueessa, josta palasi kotiin hopeamitali kaulassa. Vuonna 2010, uran loppupuolella voitti vielä Ruotsin mestaruuden HV71:en riveissä. Tällä hetkellä Niinimaa vaikuttaa SM-liigan lähetyksissä asiantuntijana ja kommentaattorina. Jääkiekkoleijona numero #225.

Kirjoittaja on työharjoittelussa Suomen Jääkiekkoliitossa.

Julkaisemme juttusarjan, jossa kerrotaan mitä kultajoukkueen pelaajille on tapahtunut sitten vuoden 1995, ja missä he vaikuttavat tänä päivänä. Sarja julkaistaan viidessä osassa, finaaliottelussa pelanneiden kentällisten mukaan ja maalivahdit omana julkaisunaan.

Pelaajan nimen perässä on vuoden 1995 MM-kisojen tilastot: ottelut, maalit, syötöt, pisteet ja plusmiinuslukema.

Esa Keskinen 8. 1+5=6, 3

Keskinen oli kolmesti urallaan SM-liigan pistekuningas ja Ruotsin Elitserienissä kerran. Hän voitti myös kaksi Suomen mestaruutta ja kaksi hopeaa. Ruotsissa pelatessaan teki kaudella 1995-1996 yhden kauden syöttöpiste-ennätyksen. Uransa päätteeksi Keskinen voitti vielä kahdesti Suomen mestaruuden vuosina 1999 ja 2000 pelatessaan TPS:ssä. Ura päättyi kuitenkin jälkimmäiseen mestaruuteen selkävaivojen takia.

Sittemmin hän on toiminut muun muassa Ylen kommentaattorina ja asiantuntijana. 3.1.2015 Keskinen valittiin ruotsalaisseura HV71:n uuteen kunniagalleriaan, joka kantaa nimeä Wall of Heroes. Jääkiekkoleijona numero # 140

Tero Lehterä 8. 1+0=1, 0

Lehterä edusti urallaan SM-liigassa Kiekko-Espoota, Jokereita, Bluesia, Tapparaa ja HPK:ta. Maajoukkuetasolla hän pelasi 56 A-maaottelua, joista kultamitalin lisäksi saaliiksi jäi pronssi Lillehammerin olympialaisista vuodelta 1994. Hän oli myös kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen jääkiekkoilija Venäjän liigassa, jossa hän pelasi kaudella 2003-2004 Neftehimik Niznekamskissa.

Hän pelasi urallaan myös Ruotsissa, Sveitsissä, Saksassa ja Tanskassa. Kaudella 1998 -99 hän pelasi Florida Panthersin organisaatiossa, mutta ei saanut näyttöpaikkaa NHL:ssä. Lehterä päätti pelaajauransa keväällä 2007. Nykyisin hän toimii Bluesin A-nuorten valmentajana ja MTV:n kiekkoasiantuntijana. Jääkiekkoleijona numero #195.

Antti Törmänen 5. 0+0=0, 2

Törmänen lähti kaudeksi 1995-1996 kultamitali kaulassa kohti NHL:ää. Hän pelasi yhden kauden Ottawa Senatorsin joukkueessa. Hän palasi kuitenkin jo seuraavana vuonna takaisin lähtöseuraansa Jokereihin ja voittikin kolmannen Suomen mestaruutensa. Jokereista hän siirtyi vielä kahdeksi vuodeksi Ruotsin Elitserieniin, josta palasi Jokereihin voittamaan jo neljännen Suomen mestaruutensa.

Tämän jälkeen Törmänen jatkoi uraansa vielä kahden kauden ajan Ruotsin Södertäljessä, kunnes päätti pelaajauransa vuonna 2004. Peliuransa jälkeen hän on toiminut valmentajana lukuisissa eri joukkueissa, joista viimeisimpänä kuitenkin pitkäaikaisen seuransa entinen paikallisvastus HIFK. HIFK:ssa Törmänen jatkaa myös liigakaudella 2015-2016. Jääkiekkoleijona numero #189

Erik Hämäläinen 8. 0+0=0, 7

Kultajuhlien jälkeen siirtyi Ruotsiin AIK:hon kolmeksi kaudeksi. Palasi kaudella 1998-1999 SM-liigaan ja kasvattiseuraansa Rauman Lukkoon, jossa jatkoi uransa loppuun asti. Hämäläinen päätti pitkän peliuransa vuonna 2008. SM-liigauraan sisältyi 1001 ottelua, ja hänet valittiin kertaalleen liigan parhaaksi puolustajaksi.

Leijonapaidassa Hämäläinen esiintyi neljän MM-turnauksen sekä yksien olympialaisten verran. Kultamitalin lisäksi niistä kertyi kaksi MM-hopeaa ja yksi olympiapronssi. Pelaajauransa jälkeen on toiminut Lukossa apulaisvalmentajana, ja Lukon B-nuorten valmentajana. Jääkiekkoleijona numero #193

Mika Strömberg 8. 2+3=5, 9

Vuodet mestaruusjuhlan ympärillä olivat Ströbmbergin uralla yhtä juhlaa. Vuosien 1992-1997 aikana hän voitti Jokereiden mukana neljä Suomen mestaruutta ja kaudella 1996-1997 hänet valittiin liigan parhaaksi puolustajaksi. Tehokkuudesta ja menestyksestään huolimatta hän ei lähtenyt NHL:ään. Jokereista hän siirtyi Sveitsiin, mutta palasi Jokereihin vielä kaudeksi 2002-2003.

Yhden kauden paluuvisiitin jälkeen hän jatkoi seuraavat kolme kautta uraansa Ruotsissa Djurgårdens IF:ssä. Ruotsista ”Ströba” palasi vielä HPK:n kautta kertaalleen Jokereihin, josta kuitenkin siirtyi kesken kauden KalPaan jossa pelasi vuoteen 2010 asti. Tällä hetkellä valmentaa nuorten Suomi-sarjan Viikingit Devils joukkuetta. Jääkiekkoleijona numero #209

Kirjoittaja on työharjoittelussa Suomen Jääkiekkoliitossa.

Julkaisemme juttusarjan, jossa kerrotaan mitä kultajoukkueen pelaajille on tapahtunut sitten vuoden 1995 ja missä he vaikuttavat tänä päivänä. Sarja julkaistaan viidessä osassa, finaaliottelussa pelanneiden kentällisten mukaan ja maalivahdit omana julkaisunaan.

Pelaajan nimen perässä on vuoden 1995 MM-kisojen tilastot: ottelut, maalit, syötöt, pisteet ja plusmiinuslukema.

Raimo Summanen 8. 1+1=2, -5

Summanen on toiminut uransa aikana valmentajana SM-liigassa Jokereissa ja HIFK:ssa. Näiden lisäksi hän on valmentanut Sveitsissä ja Mestiksessä. Hän toimi maajoukkueen päävalmentajana kaudella 2003-2004. Viime vuodet Summanen on toiminut KHL-seura Avangard Omskin päävalmentajana.

Oman pelaajauransa Summanen päätti mestaruuteen päättyneeseen MM-turnaukseen vuonna 1995. Pelaajaurallaan hän voitti muun muassa SM-liigan maalikuninkuuden ja pelasi NHL:ssä. Jääkiekkoleijona numero #142.

Marko Palo 8. 1+0=1, -1

”Kyy” pelasi urallaan 562 runkosarjaottelua tehoin 111+172=283 ja 47 pudotuspeliä tehoin 16+15=31. HPK on jäädyttänyt Palon pelinumeron 13 Rinkelimäen jäähallin kattoon. Maajoukkueessa hän saavutti mestaruuden lisäksi yhden hopean MM-kilpailuista ja yhden olympiapronssin. Tällä hetkellä Palo toimii HPK:n B-nuorten apuvalmentajana. Jääkiekkoleijona numero #165.

Mika Nieminen 8. 4+3=7, 2

Niemisen ura poiki MM-kullan lisäksi hänelle kaksi MM-hopeaa ja kaksi olympiapronssia. SM-liigassa hän pelasi 419 ottelua ja voitti kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Tehopisteitä Nieminen saalisti 177 kappaletta pelaamassaan 208 A-maaottelussa. Elitserienistä hän sai yhden hopeamitalin. Nieminen päätti uransa keväällä 2002. Nykyisin hän kirjoittaa jääkiekkoaiheisia kolumneja ja valmentaa junioreita. Jääkiekkoleijona numero #164.

Hannu Virta 7. 1+1=2, 2

Virta on TPS:n pitkäaikainen kapteeni 1980- ja 1990-luvuilta, ja hän on voittanut joukkueessa neljä Suomen mestaruutta. TPS on myös jäädyttänyt Virran pelinumeron 23. Pelaajauransa jälkeen hän on toiminut päävalmentajana Bluesissa ja TPS:ssä, sekä A-maajoukkueen apuvalmentajana. Tällä hetkellä toimii KHL:ssä kiekkoilevien Jokereiden apuvalmentajana. Jääkiekkoleijona numero #133

Marko Kiprusoff 8. 0+3=3, 3

Voitti urallaan MM-kullan lisäksi neljä kertaa MM-hopeaa ja yhden olympiapronssin. MM-kultakevään jälkeen lähti kokeilemaan siipiään NHL:ään. Pelejä kertyi Montreal Canadiensin riveissä 24 kappaletta, ja farmijoukkueessa Fredericton Canadiensissa 28.

Tämän jälkeen pelasi kaksi vuotta Ruotsissa, ja yhden Suomessa TPS:n joukkueessa, kunnes palasi Yhdysvaltoihin. Tällä kertaa New York Islandersin paidassa kertyi 27 ottelua. NHL-uran ja muutaman kiertolaisvuoden jälkeen palasi TPS:ään.

Uraan mahtuu myös kausia Elitserienin Malmö IF:ssä ja Sveitsin Klotenissa. Viimeisinä pelivuosinaan käväisi vielä Ranskan ja Unkarin mestaruusliigoissa. Tällä hetkellä Kiprusoff toimii TPS:n A-nuorten kakkosvalmentajana. Jääkiekkoleijona numero #208

Kirjoittaja on työharjoittelussa Suomen Jääkiekkoliitossa.

Julkaisemme juttusarjan, jossa kerrotaan mitä kultajoukkueen pelaajille on tapahtunut sitten vuoden 1995, ja missä he vaikuttavat tänä päivänä. Sarja julkaistaan viidessä osassa, finaaliottelussa pelanneiden kentällisten mukaan ja maalivahdit omana julkaisunaan.

Pelaajan nimen perässä on vuoden 1995 MM-kisojen tilastot: ottelut, maalit, syötöt, pisteet ja plusmiinuslukema.

Raimo Helminen 8. 1+7=8, 11

Helminen pelasi 26 vuotta seuratasolla ammattilaisena. SM-liigassa Ilves-ikoni ei ole edustanut tamperelaisjoukkueen lisäksi mitään muuta joukkuetta. Ilves on jäädyttänyt hänen pelinumeronsa 41 ja Suomen maajoukkue pelinumeron 14. Mestaruuden lisäksi hän on savuttanut maajoukkueessa neljä MM-hopeaa, yhden olympiahopean, kaksi olympiapronssia ja 20-vuotiaiden MM-hopean.

Seuratasolla ”Raipelta” löytyy yksi Suomen mestaruus, kaksi Ruotsin mestaruutta, Euroopan Cupin voitto, SM-hopea ja kaksi SM-pronssia. Tämän lisäksi juniorivuosilta löytyy lukuisia mitaleita. Hänet on uransa aikana valittu SM-liigan parhaaksi pelaajaksi, hän on voittanut piste- sekä syöttöpörssit Elitserienissä, ja kuulunut neljä kertaa SM-liigan tähdistökentälliseen.

Ilveksen seuraennätyksiä löytyy muun muassa eniten otteluita pelannut pelaaja, eniten pisteitä tehnyt pelaaja ja eniten maalisyöttöjä antanut pelaaja.

Pelaajauransa hän päätti vuonna 2008. Tämän jälkeen hän on valmentanut KHL-seura Barys Astanaa ja Kazakstanin maajoukkuetta. Tällä hetkellä hän on mukana Suomen alle 20-vuotiaiden valmennustiimissä. Jääkiekkoleijona numero #192.

Juha Ylönen 8. 1+3=4, 9

Ylönen pelasi NHL-urallaan 341 ottelua ja oli mukana mestaruusvuoden lisäksi MM-kilpailuissa vuonna 2001. Silloin hän saavutti hopeaa. Hän on pelannut myös yhden olympiaturnauksen, Naganossa 1998, josta kotiin tuli pronssimitali.  Hän lopetti aktiiviuransa vuonna 2004 ja on toiminut Bluesin juniorivalmentajana. Jääkiekkoleijona numero #198.

Sami Kapanen 8. 2+2=4, 6

Kapanen pelasi urallaan SM-liigassa 402 ottelua tehoin 120+173=293 ja NHL:ssä 831 ottelua tehoin 189+269=458. Kapanen edusti Carolina Hurricanesia ja Philadelphia Flyersia. NHL-uransa hän päätti vuonna 2008, jonka jälkeen pelasi vielä viisi kautta SM-liigassa KalPassa.

Viimeiset maajoukkuepelit Kapanen pelasi MM-kilpailuissa vuonna 2010. Hän on toiminut omistajana KalPassa vuodesta 2003 lähtien, ja toimii edelleen. Tulevalla kaudella 2015-16 Kapanen valmentaa KalPan A-nuoria. Jääkiekkoleijona numero #224.

13. hyökkääjä Janne Ojanen 8. 0+4=4, 4

Ensimmäinen suomalaispelaaja, joka on voittanut urallaan kaksi jääkiekon maailmanmestaruutta. Vuoden 1995 MM-kullan lisäksi hän voitti maailmanmestaruuden vuonna 1987 alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa.

Ojanen edusti SM-liigaurallaan ainoastaan Tapparaa, pelaten 876 runkosarjaottelua tehoin 283+516=799. Kyseisellä pistemäärällä hän on liigan kaikkien aikojen tehokkain pelaaja. Ojanen tekikin urallaan liigan piste-ennätyksen lisäksi myös syöttöpiste-ennätyksen.

Vuonna 2002 hänet valittiin runkosarjan parhaaksi pelaajaksi ja SM-liigan tähdistöön. Pelaajauransa hän lopetti vuonna 2010. Tappara on jäädyttänyt hänen pelinumeronsa 8. Ojanen toimi vielä kauden 2011-2012 Tapparan apuvalmentajana, mutta nykyisin Tappara-ikoni toimii juniorivalmentajana ja yrittäjänä. Jääkiekkoleijona numero #206

7. puolustaja Petteri Nummelin 5. 0+0=0, 5

”Numppa” on edustanut Suomea MM-kilpailuissa 15 kertaa ja pelannut myös World Cupissa sekä olympialaisissa. Kullan lisäksi palkintokaapista löytyy neljä hopeamitalia ja kaksi pronssia MM-kilpailuista. Nummelin kuuluu myös MM-kilpailujen kaikkien aikojen tehokkaimpiin leijonapelaajiin tehoillaan 15+49=65.

Pelasi yhteensä kolme kautta NHL:ssä Columbus Blue Jacketsin ja Minnesota Wildin riveissä. NHL-vuosien jälkeen ura jatkui 13 kauden ajan Sveitsissä edustaen HC Davosia ja HC Luganoa. Nummelin voitti tuona aikana kaksi Sveitsin mestaruutta.

Teki paluun SM-liigaan ja TPS:ään kaudella 2012-2013. Hän kiekkoili kauden 2013-2014 Lukossa, mutta palasi kuluneelle kaudelle takaisin Turkuun. Pitkä peliura jatkuu edelleen ensi kaudella TPS:n rivistössä.

Kirjoittaja on työharjoittelussa Suomen Jääkiekkoliitossa.

Julkaisemme juttusarjan, jossa kerrotaan mitä kultajoukkueen pelaajille on tapahtunut sitten vuoden 1995, ja missä he vaikuttavat tänä päivänä. Sarja julkaistaan viidessä osassa, finaaliottelussa pelanneiden kentällisten mukaan ja maalivahdit omana julkaisunaan.

Maalivahtien nimen perässä ottelut ja torjuntaprosentti vuoden 1995 MM-kilpailuista.

Jarmo Myllys 7. 91,7 %

Leijonapaidassa yhteensä 188 esiintymistä. Osallistui seitsemiin maailmanmestaruuskilpailuihin, kolmiin olympialaisiin ja kahteen World Cupiin. Seuraurallaan voitti yhden Suomen mestaruuden ja kaksi Ruotsin mestaruutta. Myllys oli myös ensimmäinen Ruotsin Elitserienissä maalin tehnyt maalivahti.

Myllyksen peliura päättyi SaiPassa pelattuun kauteen 2004-2005, jonka jälkeen hän on toiminut maalivahtivalmentajana SaiPassa sekä Suomen alle 16- ja alle 18-vuotiaiden maajoukkueissa. Tällä hetkellä vaikuttaa apuvalmentajana Itävallassa Klagenfurterissa, jossa toimi aiemmin maalivahtivalmentajana. Jääkiekkoleijona numero #197.

Ari Sulander 1. 87,5 %

Pelasi Jokereissa vuodet 1989-1998 ja voitti neljä Suomen mestaruutta. Jokerivuosien jälkeen ura jatkui 14 kauden ajan Sveitsin pääsarjassa ZSC Lions-joukkueessa. Tuona aikana voitti myös neljä Sveitsin mestaruutta. Syyskuussa 2012 hänen pelinumero 31 nostettiin Zürichin Hallenstadionin kattoon.  Sulander on yksi niistä harvoista maalivahdeista, joka on onnistunut myös maalinteossa.

Uraan mahtuu myös seitsemät MM-kilpailut ja yhden olympialaiset. Peliuransa jälkeen Sulander on toiminut maalivahtivalmentajana sekä Sveitsin että Suomen alle 20-vuotiaiden maalivahtivalmentajana. Voitti MM-kultaa Suomen nuorten kanssa vuonna 2014. Kuluneella kaudella hän toimi Jokereiden A-nuorten maalivahtivalmentajana. Hän sai vuonna 2011 Sveitsin kansalaisuuden. Jääkiekkoleijona numero #220.

Jukka Tammi (ei torjuttuja otteluita MM-turnauksessa)

Ansiokkaaseen peliuraan kuuluu 15 kautta Ilveksessä, kolmet olympiakisat ja kahdet MM-kilpailut. MM-kullan jälkeen hän pelasi vielä yhden kauden TuTossa, jonka jälkeen siirtyi kolmeksi kaudeksi Saksaan Frankfurt Lionsin riveihin.

Hänet valittiin myös vuonna 1998 olympiajoukkueeseen, joka voitti Naganossa pronssia. Pelaajauransa jälkeen hän on toiminut muun muassa Ilveksen maalivahtivalmentajana, mutta siirtynyt sittemmin muihin tehtäviin. Vuodesta 2009 lähtien hän on toiminut Pirkkalan kunnanvaltuustossa ja johtanut omaa lastentarvikeliikettä. Jääkiekkoleijona numero #130

Kirjoittaja on työharjoittelussa Suomen Jääkiekkoliitossa.

Kevään 1995 MM-kilpailuihin lähdettiin hakemaan menestystä joukkueella, joka oli sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Päävalmentaja Curt Lindström onnistui valamaan uskoa pelaajiin ja joukkue kasvoi turnauksen aikana menestyväksi ryhmäksi, joka jää ikuisesti osaksi suomalaista kiekkohistoriaa.

Joukkueen jäsenet kehuvat vielä näin 20 vuotta myöhemmin joukkuehenkeä, jossa oli jotain ainutlaatuista.

- Joukkuehenki kehittyi jo pitkään, kun muutoksia oli aikalailla vähän ja sitä kautta ryhmä oli dynaaminen ja ehyt. Voisi sanoa, että siinä oli kahden vuoden kasvuaika, muistelee Tero Lehterä, joka valmensi päättyneellä kaudella Bluesin A-nuoret SM-pronssille.

Joukkueen kapteenina toimineen Timo Jutilan mielestä jokainen jätkä joukkueessa oli kapteeni, vaikka hän sai kunnian kantaa C-kirjainta rinnassaan. Hänen mielestään MM-kultajoukkueessa oli loistava ilmapiiri. Tamperelainen kiekkolegenda selvästi liikuttuu puhuessaan hienoista muistoista 20 vuoden takaa.

- On niin hienoa, että sai olla yksi tämän mestarijoukkueen jäsenistä. Kerta kaikkiaan oli loistava henki porukassa. Kyllähän valmennus teki isoimman jutun - Curren, Aran ja Hexin rakentama juttu toimi ja mentiin koko ajan eteenpäin, Jutila antaa kiitosta valmennusjohdolle Curt Lindströmille, Hannu Aravirralle ja joukkueenjohtaja Heikki Riihirannalle.

Joukkueen keltanokka MM-kisoissa oli 19-vuotias puolustaja Janne Niinimaa, joka nousi aivan kalkkiviivoilla joukkueeseen. Ennen MM-kisoja hän ehti pelata ainoastaan kahdessa harjoitusottelussa Ruotsia vastaan. Hymyn kare nousee Niinimaan kasvoille, kun hän muistelee A-maajoukkueen alkutaivaltaan.

- Olihan se aika huima lähtö, kun tulin ihan puskista joukkueeseen ja heti ensimmäisessä harjoitusottelussa pelasin lapsuuden idolini Jutin pakkiparina. Se oli kova paikka. En ollut pelannut yhtään miesten maaottelua. Täytyy myöntää, että kyllä jännitti, mutta minut otettiin niin hienosti osaksi tiimiä, niin sittenhän se oli semmoista mahtavaa taistelua ja työntekemistä.

Ikimuistoiset hetket

Suomessa mestaruudesta otettiin kaikki irti ja ihmiset ryntäsivät kaduille juhlimaan historiallista saavutusta. Monet muistavat Peltosen kypärätempun, Jukka Tammen juhlatanssin pukukopissa ja juhlivat Leijonat Globenin jäällä.

Kapteeni Jutilan ehdoton suosikkimuisto on finaalin päätyttyä soitettu Maamme-laulu, jolloin hänestä oli hienoa olla suomalainen. Lehterän mieleen on vastaavasti jäänyt kotiinpaluu ja vastaanotto, jonka joukkue kotimaassa sai.

- Kokemus huipentui tietysti siihen, kun finaalissa tajusi, että nyt me viedään tämä. Tämä on meidän peli. Hieno hetki, kertaa puolestaan Niinimaa hienointa muistoaan ensimmäisestä miesten arvoturnauksestaan.  

Ikuinen side

Niinimaan mukaan päävalmentaja Curt Lindström toi tekemiseen uudenlaista tekemistä. Oli vapaa, avoin ja rento meininki. Välillä joukkue tosin mietti oheisjuttujen mielekkyyttä, joista esimerkkinä Niinimaa mainitsee välipäivän reissun hevostalleille. Mutta ehkäpä ne irtiotot jääkiekosta olivat ne, jotka lopulta teki joukkueesta yhtenäisen ja vahvan, joka kykeni voittamaan.

- Suomi oli ollut niin lähellä jo edellisvuonna Italiassa, niin siinä oli sellainen revanssi-henki, sitten tuolla se vaan klikkas sitten loppuun asti. Syntyi sellainen perhe, joka halusi voittaa yhdessä ja se side on säilynyt 20 vuotta. Aika hienoa on olla mukana tuollaisessa perheessä, Niinimaa miettii.

Kolmikko on yhtä mieltä siitä, että näin 20 vuoden jälkeenkin on helppo nähdä ja juttu jatkuu siitä, mihin edellisellä kerralla on jääty. Niinimaa kuvailee 20 vuotta sitten syntynyttä sidettä jonkinlaiseksi sielunveljeydeksi ja samalla syntyi ikuinen ystävyys joukkueen jäsenten kesken.

- Ehkä jutuissa alkaa olla jo vanhan kertausta, mutta se on inhimillistä, kun osa tulee jo niin vanhoiksi, naureskelee puolestaan Lehterä.

Mestiksessä on neljä erotuomarivalmentajaa, joilla jokaisella on omat valmennettavat erotuomarinsa. Yksi erotuomarivalmentajista on Marko Seikkula, joka toimii myös otteluvalvojana Liigassa.

- Olen ollut mukana erotuomarivalmennuksessa toiminnan alusta asti eli kolmen vuoden ajan. (Huippusarjapäällikkö) Harri Ahola tiedusteli asiaa minulta kauden alun kilpatuomarileirin yhteydessä, eikä minun tarvinnut kauaa miettiä, että lähdenkö mukaan, Seikkula muistelee.

Seikkulalla on valmennettavinaan seitsemän päätuomaria ja kahdeksan linjatuomaria.

- Tehtäviini kuuluu purkaa jokainen ottelu tuomareiden kanssa ja etsiä sieltä oleellisimmat jutut. Pyrimme tarkastelemaan isoa kuvaa pelistä. Meillä on tavoitteena saada peliltä luottamus. Mikä toi sen luottamuksen tänään? Mikä vei sen luottamuksen tänään? Mikä toiminta vaaransi luottamusta?

Seikkulan asuinpaikkakunnalla Oulussa ei ole Mestis-joukkuetta. Lähin joukkue on Kajaanissa, ja joskus hän vierailee myös Keuruulla ja Jyväskylässä.

- Koska kaikkia pelejä en pysty livenä näkemään, niin purku tapahtuu puhelimitse ja Dartfish-palvelussa. Sinne jokaisen Mestis-pelin OTV laittaa ottelukoosteen merkittävimmistä tapahtumista. Näitä klippejä sitten kommentoidaan puolin ja toisin.

- Koen omaksi tärkeimmäksi tehtäväksi sen, että saan tuomarit itse oivaltamaan toiminnan puutteet ja myös vahvuudet. Tähän tärkein väline on ensisijaisesti tietysti tuomarin itsekriittisyys, mutta sen lisäksi minun esittämät kysymykset. Ainahan se ei onnistu, ja silloin pitää olla suoraviivaisempi.

Monipuolinen tausta jääkiekon parissa

Seikkula pelasi jääkiekkoa Pellon Kiekossa C-junioreihin saakka, mutta sen jälkeen juniorijoukkueet paikkakunnalla loppuivat. Pellossa hän teki vähän myös valmennustöitä. Tuomaritoiminnasta hän kiinnostui jo peliuran loppuvaiheessa.

Vuonna 1994 ensimmäisen erotuomarikortin saanut Seikkula vihelsi aluksi junioripelejä ja miesten III divisioonaa. Sittemmin Seikkula muutti Ouluun opiskelemaan, ja hän vihelsi juniorien SM-sarjoissa ja miesten Suomi-sarjassa sekä II divisioonassa.

- Sain näyttöpaikkoja myös Mestikseen, mutten käyttänyt niitä. En tehnyt tarpeeksi töitä luisteluni ja fysiikan eteen, joten taso jämähti paikalleen, Seikkula myöntää.

Lopettamisen jälkeen Seikkula toimi Oulun jääkiekkotuomareissa kerhokouluttajana. Monipuolinen kokemus lajin parissa auttaa erotuomarivalmentajana toimimisessa.

Myös siviilityö tukee erotuomarivalmennusta ja päinvastoin. Siviilityössään Seikkula on alakoulun opettaja, ja tällä hetkellä hän on opintovapaalla tutkinnon täydentämisen vuoksi.

- Siviilityössä toimin lasten kanssa ja sen ulkopuolella valmennan aikuisia. Se on sopivaa vastapainoa ja tuo erilaisia näkökulmia molemmin puolin. Ihmisten kanssa molemmissa töissä kuitenkin työskennellään!

- Kauden aikana erotuomarivalmennus työllistää käytännössä päivittäin, vaikkei pelejä hallilla olisikaan. Paljon ajatukset liikkuvat pelien ulkopuolella, tulevassa ja miten tämä saataisiin paremmaksi ja niin edelleen.

- Sähköposteja vaihdellaan, klippejä katsotaan ja puhelimet soi. Toki tätäkin hommaa voisi tehdä varmasti kevyemminkin, mutta kuinka voin vaatia tuomareilta sitoutumista, jos itse vedän vasurilla, Seikkula mietiskelee.

Helmikuussa 18 vuotta täyttänyt Veini Vehviläinen esiintyi päättyneellä kaudella vakuuttavasti niin JYP-Akatemian maalilla Mestiksessä kuin JYPin A-nuorten maalilla nuorten SM-liigassakin.

Mestiksen runkosarjassa Vehviläisen torjuntaprosentti oli 91.74 ja pudotuspeleissä 92.17. Nuorten SM-liigan runkosarjassa torjuntaprosentti oli 91.77.   

- Kausi oli hyvä kehittymisen kannalta. Sain pelata paljon pelejä niin Mestiksessä kuin nuorten SM-liigassakin, ja kokonaisuus meni paljon eteenpäin. Suorituksiin tuli lisää tasaisuutta, ja torjuin hyvällä tasolla oikeastaan koko ajan. Pystyin antamaan joukkueelle mahdollisuuden voittaa pelejä. Sehän se tässä maalivahdin hommassa on tärkein asia, Vehviläinen tuumii.

JYP-Akatemian kausi päättyi puolivälierätappioon otteluvoitoin 2-4. Puolivälierissä vastassa olleen Kajaanin Hokin maalilla torjui Vehviläisen vanha pihapelikaveri Antti Lehtonen.

Lehtonen torjui puolivälierissä kolme ottelua, ja Hokki voitti ne kaikki. Vehviläinen torjui neljä ottelua, ja JYP-Akatemia nappasi puolivälieriensä molemmat voitot Vehviläisen torjumissa otteluissa.

- JYP-Akatemian kanssa pelattiin hyvä runkosarja, mutta puolivälierätappio Hokille jäi harmittamaan. Hokki pystyi karsimaan enemmän virheitä pois kuin me, jos peliesityksiä verrataan runkosarjan peleihin. Siihen se ratkesi mielestäni.

JYPin A-nuoret eivät sen sijaan yltäneet lainkaan pudotuspeleihin. Vehviläinen venyi jyväskyläläisten maalilla hyviin suorituksiin.

- Nuorten SM-liigassa pelit olivat peleinä täysin erilaisia kuin Mestis-pelit, koska joukkueemme ei pärjännyt ja oli alakynnessä. A-nuorten maalilla oli todella paljon töitä, mutta isot laukaisumäärät olivat hyvä asia, koska sain paljon torjuttavaa. Nuorten SM-liigakin on niin kova sarja, että kyllä sielläkin kehityin edelleen.

Jyväskylässä on hyvä pelaajapolku

Jyväskylässä koko uransa ajan torjuneella Vehviläisellä ei ole kiire siirtyä pois kotikaupungistaan. Pelaajapolkua riittää Jyväskylässä edelleen.

- Uskoisin että hommat jatkuvat Jyväskylässä, ja JYP-Akatemiassa on oletettavasti peliaikaa tarjolla ensi kaudella kuten menneelläkin kaudella.

- Lukio on jäänyt taka-alalle, koska keskittyminen on ollut aika tiukasti jääkiekossa. Ammattilaisuus jossain vaiheessa on tavoitteena, ja JYPin Liiga-joukkueeseen pääseminen mahdollisimman nopeasti tietysti kiinnostaa. 

Ensi kaudella Suomessa pelataan alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut, ja nuorisomaajoukkueissa menneelläkin kaudella esiintyneen Vehviläisen tavoitteisiin MM-kotikisat tietysti kuuluvat.

- Iso tavoitehan ne MM-kisat olisi ensi kaudelle. Hienoa olisi päästä torjumaan kotiyleisön edessä. Alle 18-vuotiaiden MM-kotikisoissa olin jo mukana joukkueessa vuosi sitten, mutta siellä en päässyt torjumaan. Haluaisin kokea kotikisojen tunnelman pelaavana maalivahtina.

Vehviläinen mainitsee vahvuuksikseen liikkeen ja kiekonhallinnan.

- Tasaisuus voidaan myös laskea vahvuudeksi, ja sehän menneellä kaudella meni eteenpäin eniten.

- Vahvuuksieni kautta lähden ensi kauteenkin, ja se on tärkeää että suoritustaso pysyy edelleen hyvänä. Pelimäärät ovat isoja, ja on tärkeä pitää itsestään huolta että pysyy pelikunnossa.

Juttu on julkaistu myös Leijonat-lehdessä 2/2015

Jääkiekon nuorten alle 20-vuotiaiden MM-kisat pelataan Helsingissä 26.12.2015-5.1.2016. Liput myynnissä Lippupisteessä.

Kaudella 2013-2014 B-nuorten SM-sarjan parhaaksi maalivahdiksi valittu Christian Heljanko pokkasi parhaan maalivahdin palkinnon myös nuorten SM-liigassa päättyneellä kaudella.

HIFK:n A-nuorten pelien päätyttyä Heljanko esiintyi helsinkiläisseuran B-nuorten maalilla B-nuorten SM-sarjan pudotuspeleissä, jotka tuottivat SM-hopean, ja lisäksi hän toimi HIFK:n kakkosmaalivahtina Liigan pudotuspeleissä.

- Henkilökohtaisestihan kausi oli hyvä. Tavoitteena oli ottaa pelipaikka A-nuorista, ja olla sarjan viiden parhaan maalivahdin joukossa. Tältä osin tavoitteet täyttyivät oikein hyvin, Heljanko sanoo.

- Fysiikka parantui paljon. Tavoitteena on ollut kehittää sitä pitkäjänteisesti, ja kehitystä on myös tapahtunut. Fysiikan kehittämisessä ei saa alkaa ahnehtimaan, jotta ei tule rasitusvammoja ja huomio muusta harjoittelusta ei käänny liikaa fysiikan kehittämiseen.

HIFK:n A-nuorten kausi päättyi jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Tämä jäi kaivelemaan nuorta maalivahtia, mutta syyt tappioon olivat selvät.  

- Joukkueena emme saaneet pudotuspeleissä parasta irti itsestämme, ja pelasimme huonosti SaiPaa vastaan. Parempi joukkue meni jatkoon ehdottomasti, Heljanko myöntää.

Hektinen kevät

Heljangon kausi kesti pitkälle kevääseen alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailujen myötä. Ensi kautta nuori maalivahti ei ole vielä paljon miettinyt.

- Ensi kaudeksi on sopimus vielä HIFK:n kanssa, mutta siitä en ole varma missä pelaan. Saattaa olla, että pelaan lainalla jossain Mestis-seurassa, ja se olisi hyvä vaihtoehto kehityksen kannalta. Mestis-pelit ovat huomattavasti kovempia kuin nuorten SM-liigan pelit, ja Mestis valmistaisi minua sitä seuraavaa askelta eli Liigaa varten.

- Miesten pelit ovat varmaan edellytys myös alle 20-vuotiaiden MM-kotikisoihin pääsemiseksi, mutta niitä kisoja en ole hirveästi vielä miettinyt.

- Kevät oli aika hektinen. Nuorten SM-liigan pelien päätyttyä torjuin B-nuorten SM-sarjassa ja olin jonkin verran kakkosmaalivahtina HIFK:n Liiga-joukkueessa.

- Välillä en tiennyt vielä ottelua edeltävänä iltanakaan missä olen seuraavana päivänä. Huhtikuussa ohjelmassa olivat vielä ne alle 18-vuotiaiden MM-kisat.

Huhtikuun alussa 18 vuotta täyttänyt Heljanko opiskelee toista vuotta Mäkelänrinteen urheilulukiossa. Ylioppilaaksi hänen on tarkoitus kirjoittaa neljässä vuodessa.

- Etenen tällä hetkellä nopeammalla tahdilla. Voi olla että ensi lukuvuonna en näin paljon ehdikään opiskella, joten on hyvä suorittaa kursseja paljon silloin kun ehtii, Heljanko puntaroi.

Heljanko pelasi HIFK:ssa nyt viidennen kautensa. Sitä ennen hän torjui yhden kauden Jokereissa, jonka riveihin Heljanko siirtyi 12-vuotiaana kotipaikkakunnaltaan Porvoosta.

- Kolme vuotta nuorempi pikkuveljeni aloitti jääkiekon, ja lähdin ”vahtimaan” häntä sillä ehdolla, että pääsen maalivahdiksi. Pelihommat alkoivat aikanaan Porvoo Huntersin riveissä.

- Pelasin Porvoossa myös jalkapalloa FC Futuran riveissä ihan hyvällä menestyksellä 1996-ikäluokan kanssa. Silloisesta joukkueestamme pari pelaajaa on nyt Hollannissa akatemiajoukkueissa, ja Fredrik Lassas pelaa Veikkausliigaa HIFK:ssa. Lopulta jääkiekosta tuli minun ykköslaji.  

Juttu on julkaistu myös Leijonat-lehdessä 2/2015

Jääkiekon nuorten alle 20-vuotiaiden MM-kisat pelataan Helsingissä 26.12.2015-5.1.2016. Liput myynnissä Lippupisteessä.

MM-joukkueen tervehdyksen välitti kapteeni Jussi Jokinen.

Oulun Kärppien A-nuorten maalivahti Sami Väliharjun, 18, mennyt jääkiekkokausi sujui mukavasti, vaikka Kärppien kausi päättyikin jo puolivälierissä.

Maalivahdin torjuntaprosentti oli runkosarjassa 91.72, ja Väliharju pääsi helmikuussa myös alle 20-vuotiaiden maajoukkueen mukana Ruotsiin.

- Kärppien kausi meni sikäli ihan hyvin, että päästiin tavoitteena olleeseen kuuden sakkiin. Pudotuspeleissä homma jäi sitten ihan piippuun ja pudottiin heti puolivälierissä. Siihen ei missään nimessä voi olla tyytyväinen, Väliharju tuumii.

- Itseltäni kausi oli ihan hyvä. Sain pelattua hyviä pelejä ja menin eteenpäin maalivahtina. Kokonaisuudessaan kaudesta jäi omalta osalta hyvä maku.

Runkosarjassa neljänneksi sijoittuneen Kärppien putoamista puolivälierissä voidaan pitää yllätyksenä, vaikka puolivälierissä vastassa ollut TPS lopulta jyräsikin loppuotteluun ja mestariksi saakka.

- En tiedä mikä siellä pudotuspeleissä oikein tökkäsi. Jäätiin vain jalkoihin, Väliharju tyytyy kommentoimaan.

Väliharju torjui Kärppien A-nuorissa ensimmäisen kautensa, ja aikaisemmin hän torjui Kiekko-Laserissa, Laser HT:ssa ja Kiekko-Ketuissa. Siirto Kärppiin oli Väliharjulta hyvä ratkaisu, ja nuori maalivahti kertoo kehittyneensä paljon kauden aikana.

- Omalla kohdalla menin eteenpäin eniten henkisellä puolella. Heikot jaksot eivät johtaneet enää siihen, että olin laittamassa maalivahdin vehkeitä myyntiin.

- Nyt tiesin että taidot riittää, ja heikoista jaksoista selviää, kun on kärsivällinen. Aikaisemmilta kausilta tuttua hätää ei tullut missään vaiheessa, vaikka aina peli ei kulkenutkaan.

”NHL on vielä unelma”

190-senttinen Väliharju mainitsee vahvuuksikseen ison koon lisäksi myös liikkumisen. Notkeutta, kuntoa ja voimaa sen sijaan täytyy kehittää eniten.

Ensi kaudella hän torjuu edelleen Kärppien A-nuorissa, mutta nuorukaisen tavoitteena on Liiga.

- Liiga on ensimmäinen tavoitteeni pidemmällä tähtäimellä. NHL ei ole vielä tavoite. Se on enemmänkin vielä unelma.

Ensi kaudella Suomessa pelataan nuorten alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut. Ikänsä puolesta Väliharju mahtuu kisajoukkueeseen, ja helmikuussa hän olikin Nuorten Leijonien kanssa Ruotsissa.

Suomi sijoittui viiden maan turnauksessa toiseksi. Väliharju torjui voitot Sveitsiä ja Saksaa vastaan. Jälkimmäisestä vastaan hän piti maalinsa puhtaana.

- Se oli hieno tapahtuma kaikkiaan, ja itselleni ensimmäinen kerta maajoukkuepeleissä.

- On ne ensi talven MM-kisat tietynlainen tavoite. En ole miettinyt niitä hirveästi, mutta tiedän että sinne voi päästää, kun hoitaa sarjapeleissä ja maajoukkuetapahtumissa hommansa hyvin.  

Väliharjusta tuli aikanaan maalivahti hänen veljensä ansiosta.

- Se oli pakonomainen tilanne. Velipoika halusi laukoa kiekkoja ja laittoi minut maaliin. Siinä sitten seisoskelin maalissa, ja vaihtoehtoja ei ollut. Jäin maalille seisoskelemaan, ja siitä lähti homma liikkeelle.

Tällä hetkellä Väliharju keskittyy täysillä jääkiekkoon. Hän aloitti peruskoulun jälkeen ammattiopistossa kone- ja metallialan opinnot, mutta ne jäivät kesken.

- Se ei tuntunut omalta alalta, ja lopetin opiskelun. Nyt keskityn täysillä jääkiekkoon ja kokeilen miten pitkälle voin päästä, Väliharju päättää.

Juttu on julkaistu myös Leijonat-lehdessä 2/2015

Jääkiekon nuorten alle 20-vuotiaiden MM-kisat pelataan Helsingissä 26.12.2015-5.1.2016. Liput myynnissä Lippupisteessä.

Espoon ja Kauniaisten rajamailta kotoisin oleva Joona Voutilainen siirtyi Espoon Bluesista Jokereihin kolme vuotta sitten, ja päättynyt kausi oli hänelle ensimmäinen kokonainen kausi nuorten SM-liigassa.

Pohjois-Haagan yhteiskoulussa lukiota käyvä 18-vuotias Voutilainen teki aikanaan lopullisen valinnan maalivahdin ja kenttäpelaajan pelipaikkojen välillä varsin myöhään.

- Olin jo hyvin nuorena maalivahtina, mutta pelasin joskus myös kenttäpelaajana. Sitä jatkui 12-vuotiaaksi asti. Sitten valitsin lopullisesti maalivahdin pelipaikan, koska se oli kivempaa kuin kenttäpelaajana oleminen, Grankulla IFK:ssa jääkiekkouransa aloittanut Voutilainen muistelee alkuvuosiaan jääkiekon parissa.

- Granista lähdin ensin Bluesiin, ja sieltä siirryin Jokereihin muun muassa valmennuksen ja peliajan takia.

Jokerien B-nuoret nauttivat Voutilaisen torjunnoista kausina 2012-2014, ja jälkimmäisellä kaudella otteluita kertyi myös A-nuorissa. Kaudella 2014-2015 Voutilainen oli Jokerien A-nuorten luottomaalivahti torjuttuaan 27 ottelua 48:sta.

Helsinkiläisjoukkue sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi ja kukisti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Pelicansin otteluvoitoin 2-0. Puolivälierissä Espoon Blues osoittautui vahvemmaksi otteluvoitoin 3-1.

- Kausi oli ihan hyvä. Joukkueella oli hyvä fiilis kauden alusta lähtien, ja ennen joulua olleen pienen heikomman jakson jälkeen saatiin talveksi vielä hyvä vire päälle.

- Keväälläkin taisteltiin ihan hyvin, mutta pudotuspeleissä kärsimme maalittomuudesta. Pelasimme muuten hyvän ottelusarjan puolivälierissä, mutta maaleja emme tehneet tarpeeksi.

Voutilainen torjui pudotuspeleissä joukkueensa kaikki kuusi ottelua. Voittoprosentti oli 50 ja torjuntaprosentti 91.03.

- Itse kehityin eniten pelinluvun, pelivauhdin ja liikkeen saralla. Edellä mainittujen asioiden kehittäminen oli myös yksi kauden tavoitteistani.

- Liike ja reagointi ovat vahvuuksiani, mutta mailapeliä ja voimapuolta pitäisi kehittää eniten.

Kiireinen kausi edessä

Voutilaisella on sopimus Jokerien kanssa ensi kaudeksikin, mutta sen jälkeen suunnitelmat ovat auki. Pidemmän aikavälin tavoitteena hänellä on ammattilaisuus.

- Ensi kauden henkilökohtaisena tavoitteena on pelata paljon pelejä, kehittyä edelleen maalivahtina ja mennä eteenpäin.

Voutilainen yksi niistä maalivahdeista, jotka taistelevat paikoista Suomen joukkueeseen nuorten alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuihin.

- Hienohan sinne MM-kisoihin olisi päästä varsinkin siksi, koska ne ovat Suomessa ja Helsingissä. Se olisi suuri kunnia, kuten aina Suomen edustaminen. Taistelu maalivahtien paikoista tulee varmasti olemaan kova.

- Näissä ikäluokissa (1996 ja 1997 syntyneet) on useita kovia maalivahteja. Kyllä minun pitää kehittyä vielä paljon, jos meinaan MM-joukkueeseen päästä, Voutilainen toteaa maltillisesti.

Ensi kaudelle Jokerien pelien ja mahdollisten maajoukkuetehtävien lisäksi riittää muutakin tavoiteltavaa. Voutilaisen on tarkoitus saada päähänsä ylioppilaslakki keväällä 2016.

- Kolmas vuosi on nyt lukiossa menossa, ja neljässä vuodessa se on tarkoitus suorittaa. Äidinkielen ja matematiikan kirjoitin jo nyt keväällä.

- En ole miettinyt vielä tarkemmin lukionjälkeisiä opintoja. Tavoitteena olisi, että voisin keskittyä lukion jälkeen täysillä jääkiekkoon, Voutilainen päättää.

Juttu on julkaistu myös Leijonat-lehdessä 2/2015

Jääkiekon nuorten alle 20-vuotiaiden MM-kisat pelataan Helsingissä 26.12.2015-5.1.2016. Liput myynnissä Lippupisteessä.