Rauman Lukon kokeneeseen kaartiin kuuluvista pelaajista muun muassa Ilkka Mikkola, Ville Vahalahti, Ville Nieminen ja Olli Sipiläinen ottivat helmikuun alkupuolella tuntumaa juniorivalmennukseen. Liigamiesten kanssa jäällä kirmasi 2003- ja 2005-ikäluokkien junioreja.
- Tarkoitus on herättää ajatuksia siitä, että mistä lasten jääkiekossa on kysymys, ja millaista lasten valmentaminen on, kertoo yhteistapahtumaa koordinoinut Jääkiekkoliiton Länsirannikon alueen aluevalmentaja Vesa Lehtonen.
- Tämä on myös vaihtelua liigapelaajien normaaliarkeen, ja uskon että edellisen päivän pelinkin nollaaminen sujuu paremmin, kun toimii lasten kanssa seuraavana päivänä.
Pelaajat ottivat uutta tietoa vastaan innokkaasti, ja saivat oppia jopa omiin luistelu- ja mailatekniikoihinsa. Nyt heillä on paremmat valmiudet myös opettaa asioita junioreille.
- Juniorivalmennus on kehittynyt omien juniorivuosieni jälkeen huimasti etenkin teknisen opetuksen saralla. Asioita pilkotaan nykyään pienemmiksi paloiksi, ja valmentajilla on paremmat valmiudet opettaa asioita pala kerrallaan, Lukon puolustaja Ilkka Mikkola tuumii.
- Kuvasimme luisteluamme, ja sieltähän näkyi, että omassa luistelussani on virheitä. Niitä virheitä on tosin vaikea alkaa korjata enää tällä iällä, mutta junioreille voi opettaa oikeita tekniikoita, Lukon hyökkääjä Ville Vahalahti kertoo.
"Aika lailla perusteistahan siellä lähdetään liikkeelle"
Ilkka Mikkolan ja Ville Vahalahden kaltaiset kokeneet pelaajat ovat peliuriensa aikana saaneet ohjausta kymmeniltä valmentajilta. Kummankin juniorivuodet loppuivat jo viime vuosituhannen puolella, ja jääkiekon alkeet he ovat oppineet 1980-luvulla.
- Meidän ryhmä on aika kokenut, ja osallistujilla on lapsia. Sen myötä jokaisella on kiinnostusta siihen, että miten junioreja valmennetaan. Aika lailla perusteistahan siellä lähdetään liikkeelle, ja hyvää oppia sieltä sain itsekin, Mikkola jatkaa.
Mikkolan oma poika pelaa jääkiekkoa, mutta Ilkka Mikkola kertoo olevansa enemmän tavallinen kiekkoisä kuin valmentaja.
- Pojan pelaamista olen totta kai seurannut, mutta enimmäkseen olen kuljettanut ja kannustanut häntä. Joskus olen käynyt myös jääharjoituksissa, mutta enimmäkseen olen ollut taustajoukoissa, Mikkola kertoo.
- Minä olen lähinnä hassutellut poikani kanssa ulkojäillä ja antanut siellä vinkkejä. Poika ei ole aikaisemmin kovin paljoa suostunut edes isän neuvoja kuuntelemaan, ja perheen ulkopuoliset ovat olleet parhaita neuvojia, Vahalahti nauraa.
Valmentajiksi uran jälkeen?
Moni entinen huippupelaaja päätyy peliuransa jälkeen valmennusuralle, ja sekä Mikkolaa että Vahalahtea kiinnostaa valmentaminen yhtenä vaihtoehtona peliuran jälkeen.
- Ajatus valmentamisesta peliuran jälkeen on ollut taustalla joitain vuosia, mutta suuremmin en ole vielä miettinyt asiaa. Pieni kiinnostus on kuitenkin hyvä asia, ja on hyvä aloittaa siitä, että miten lapsille opetetaan asioita. Aikuisten valmentaminen on aivan eri asia kuin lasten valmentaminen, Mikkola pohdiskelee.
- Valmennusura on vielä kääntämätön kortti, ja käytäntö osoittaa sen onko minusta lopulta valmentajaksi peliuran jälkeen. Nyt tuntuu siltä, että annettavaa olisi, ja valmiudet lasten valmentamiseen paranivat. Koulutus ei ainakaan sulkenut valmennusporttia. Tuomarointi sen sijaan on poissuljettu vaihtoehto. Junioripelien viheltäminen osoitti sen, ettei minusta ole siihen hommaan, Vahalahti tuumii.