Kun pelaajan egolle luodaan oma Twitter-tili, kyse on oltava keskitasoa värikkäämmästä persoonasta. Sellainen on Pikkuleijonien hyökkääjä Waltteri Hopponen.
Hopposesta puhuttaessa ei voi olla törmäämättä käsitteeseen lahjakkuus. Palataan siihen kuitenkin hieman myöhemmin, sillä hyökkääjä pokkasi itselleen äskettäin myös aivan uuden tittelin; useampikin pikkuleijonapelaaja kertoi espoolaisen olevan joukkueen paras jekkuilija.
- No juu, onhan tässä nyt varmaan kolme vuotta heitetty pieniä hauskuuksia tuolla pukukopissa. Yritän sitä kautta sellaista rentoa joukkuehenkeäkin luoda, kun täytyy sitä välillä vähän hauskaakin pitää!
Hopponen väittää, ettei itse ole koskaan joutunut minkään hyvän jekun uhriksi. Omat kohteensa hän valitsee tarkoin.
- Jos joku on käyttäytynyt vähän huonosti tai jotain tullut mulle aukomaan, niin sille pitää aina joku pieni jekkumuistutus tehdä!
Jekkuilija ei äkkisältään osaa sanoa, mikä on paras pila, jonka hän on itse koskaan toteuttanut, mutta korostaa, että kaiken a ja o on se, että lopputuloksena uhria ketuttaa. Kiinnijääminen sen sijaan ei taida olla suurikaan miinus ottaen huomioon, että Hopponen on onnistunut itselleen jekkumestarin tittelin nappaamaan, vaikkei kärähtämistä olekaan kyennyt välttämään.
- Joo, enköhän mä aikalailla joka kerta jää kiinni. Aina löytyy joku joukkuekaveri joka menee vasikoimaan, espoolainen manailee.
Vaikka moni pikkuleijona sysäsikin kunnian parhaista jekuista Hopposen harteille, joukkueen kapteeni Manu Honkanen uskaltaa kyseenalaistaa espoolaisen pilojen erinomaisuuden. Sen sijaan Honkanen on valmis nostamaan hattuaan aivan toisenlaisesta suorituksesta.
- Ehkä se, että Hopo aina jää kiinni, kertoo siitä, kuinka huonoja jekkuja sillä todellisuudessa onkaan… Oikeastaan se vain aukoo päätään koko ajan, joten isot propsit sille kaverille, joka saa Hopposen hiljaiseksi - se olisi jo suuri urotyö, Honkanen sanailee virnistellen.
Hopponen itsekin myöntää, että sanottavaa riittää ja suu käy. Kaiken hölöttämisen takana on kuitenkin kaunis ajatus.
- Niin, enhän mä kieltämättä ihan hiljaisimmasta päästä ole, mutta yritän vain omalla tavallani sytyttää joukkuetta, heittää jotain läppää välillä ja luoda hyvää joukkuehenkeä.
”Enköhän mä jonkun ilmaveivin heitä”
Aika palata käsitteeseen lahjakkuus, sillä se ja nimi Waltteri Hopponen kulkevat käsi kädessä. Kun hyökkääjä viime viikolla kruunattiin ampumaradan mestariksi, hän kertoi, että selitys häikäisevään suoritukseen oli lahjakkuus - niin kuin aina. Espoolaisen ego on siis aivan omaa luokkaansa - onhan sillä jopa oma Twitter-tili (@FinnishStud).
- Mä pelasin jenkeissä nyt tämän kauden ja siellä täytyi tietenkin pitää tämä omaa luonnetta yllä. Joukkuekaverit sitten loivat sellaisen profiilin Twitteriin ja päivittelevät sinne kaikenlaista. Ei mulla mitään sitä vastaan ole, onhan se ihan hauska juttu!
Kapteeni Honkanen vakuuttaa, ettei Hopposen ego hypi silmille ja toisinaan sitä kuuluisaa lahjakkuuttakin on toden totta nähty.
- Lahjakkuus… oi että…, Honkanen mutisee nauraen.
- Jaa-a, lahjakkuushan on katsojan silmissä. Kyllähän Hopo tuo omanlaisensa perspektiivin tähän joukkueeseen ja sitäkin tarvitaan. Ei se mikään ongelma meille ole. Puhuu paljon ja harvoin asiaa, mutta kyllä sieltä välillä jotain väläytyksiä tulee - ehkä ne ovat sitten juuri niitä lahjakkuuden pilkahduksia.
Hopponen itse ryhtyy suorastaan syvälliseksi pohtiessaan, mitä lahjakkuus oikein on.
- Lahjakas voi olla monella tapaa; jotkut ovat kiekollisesti taitavia pelaajia, toiset vähän enemmän sellaisia työmyyrä-taitavia pelaajia. On kaikennäköisiä taitavia pelaajia - eiköhän se siellä kentällä sitten näy.
Hopposen itsensä taidot näkyvät kentällä monella eri osa-alueella, mistä kertovat myös hyökkääjän joukkuetoverin ja valmentajan mittavat listaukset suomalaisen vahvuuksista.
- Hopponen on hyvä ja luotettava pelaaja. Hänellä on erinomainen peliäly, tekee kiekollisena fiksuja ratkaisuja ja sijoittuu hyvin. Hän on aina oikeassa paikassa, arvioi Hopposen joukkuekaveri Jared Thomas Sioux City Journalin verkkosivuilla.
- Kun Hopponen pääsi sisään joukkueeseen, hänen pelinsä alkoi sujua koko ajan vain paremmin ja paremmin. Hän on uskomattoman tärkeä pala ylivoimapelissämme, suojaa kiekkoa loistavasti, hän tekee tasaisesti töitä joukkueen eteen ja luistelee hyvin, ylisti vuorostaan Sioux City Musketeersin valmentaja Jay Varady Hopposta.
Hyökkääjän vahvuutena voi ehdottomasti pitää myös sitä, ettei hän pelkää käyttää omia vahvuuksiaan kentällä. Tervettä itseluottamusta espoolaiselta siis löytyy.
- Itseluottamus on tosiaan aika kohdillaan. Mä en pelkää vastustajaa ja kentällä uskallan periaatteessa tehdä ihan mitä vaan, jos vaan koutsi antaa periksi ja myöntää luvan tehdä!
Hopponen ei ole vielä onnistunut iskemään maalia MM-kisoissa, mutta luonnollisestikin aikoo sellaisen pikimmiten tehtailla - eikä mitenkään turhan vaatimattomalla tavalla.
- Enköhän mä jonkun ilmaveivin sieltä maalin takaa heitä! Pikkuleijona lupaa.